Monissa asioissa käytettävyys menee pikku hiljaa eteenpäin, mutta auto ei ole yksi niistä. Kun auton käyttöliittymää kehitetään, luulisi ykkösasian olevan mahdollistaa kuskin katseen pysyminen tiessä. Alla olevassa videossa hieman oppia:

Videon lopussa muistutetaan, että mobiililaitteiden käyttö on yleisin syy kuolemaan johtaneissa auto-onnettomuuksissa. Video on toki vanha, mutta tuskin suunta ainakaan parempaan on mennyt, koska älypuhelin tarttuu koko ajan vain tiukemmin käyttäjiinsä kiinni.

Sitten asiaan. Jottei älypuhelin jäisi aivan yksin kuskin häiritsemisessä, yhä useammista autoista löytyy kosketusnäyttö. Onhan käyttäjän aivan pakko tietää koko ajan muun muassa:

• oma sykkeensä
• 7 seuraavaa biisiä soittolistalla
• sää (koska sitä ei jostain syystä näe ikkunasta)
• selän ja perseen lämmitys erikseen

 

On noita kaikkia on kiva pystyä säätämään, mutta huomion on pysyttävä tiessä. Täältä löytyy uusien autojen kosketusnäyttöjä. Monissa pystyy esimerkiksi säätämään sisälämpötilaa kosketusnäytöltä. Useista löytyy myös Apps-valikko, josta en uskalla edes arvailla, mitä kaikkea häiriötekijää sieltä löytyy.

Vanhassa autossa lämpötilan säädin löytyy käsikopelolla, mutta yritäpä käsikopeloida kosketusnäyttöä ilman, että katsot sitä. Kuten yllä olevalta videolta huomattiin, puolikin sekuntia keskittymistä muuhun kuin liikenteeseen, voi olla liikaa.

 

Auttaako uusi teknologia?

Moottori.fi:n jutussa lupailtiin jo vuonna 2015, että kosketusnäyttöjen tulevaisuus on haptinen. Haptinen tarkoittaa vuorovaikutusta, johon liittyy tuntoaisti. Kosketusnäyttöihin on siis tulossa tuntuma, joka mahdollistaa käytön ilman katsomista. Vaikka näyttö näyttää tavalliselta kosketusnäytöltä, siitä pystyy tunnistamaan painikkeen. Hieno efekti, jota olen itsekin joskus kokeillut.

Aika kaukana tuntuma vielä kuitenkin oli siitä, miltä oikea painike tuntuu. Lisäksi on se ongelma, ettei painike ole läheskään aina paras vuorovaikutuksen muoto. Pyöritettävä nuppi tai vipu onkin jo huomattavasti vaikeampi toteuttaa kosketusnäytöllä.

 

Autoilun kauhuskenaario

Vuorovaikutus kuskin ja auton välillä voi mennä vieläkin erikoisemmaksi. How Haptic Sensors are Changing the Automotive Industry -jutussa visioidaan jo kinestetiikkaa autoilijan ”helpottamiseksi”. Kinestetiikka liittyy vartalon liikkeillä ohjattavaan vuorovaikutukseen. Pakko kääntää suomeksi jutun hauska visio:

Esimerkiksi, näytön koskettamisen sijasta, motoristi voisi heiluttaa kättään ilmassa. Haptiset sensorit voivat nähdä käden ja tunnistaa sen ultraääniteknologian avulla. Kuski voisi näin tuntea jotakin ilmassa eleen yhteydessä. Tällaisen järjestelmän avulla kuski voisi pyyhkäistä kädellään ohittaakseen laulun musiikisoittimessa. Pieni värinä ilmassa voisi olla merkkinä, että musiikkiraidan yli on hypätty. Tai, ultraääninen laite voisi aiheuttaa kihelmöivän tunteen, joka mahdollistaa ajajalle ilmastoinnin säätämisen – pyyhkäisemällä oikealle tai vasemmalle säätääkseen lämpötilaa ylös tai alas.

Jälkimmäinen idea rikkoo suunnittelun perussääntöä nimeltään Mapping – kytkentä. Sillä viitataan käyttöliittymän ja tosimaailman väliseen yhteyteen. Näin ollen, jos lämpötilaa halutaan ylös, myös vuorovaikutuksessa pitäisi säätää jotakin ylös. Ei vasemmalle, ei oikealle. Tämän säännön rikkoutuminen on kuitenkin vain pieni sivumurhe kokonaisuudessa. Eniten mietityttää se, että kenelle musiikin volyymin säätäminen ratissa olevasta, hyvin sormiin tuntuvasta napista, on ollut niin vaikeaa, että tällaisia ilmassa heilutteluita on lähdetty miettimään? Ei muuta kuin kädet irti ratista ja auton ilmatila haltuun!

Tilanne toki muuttuu, kun auto alkaa ajaa itse itseään. Siinä vaiheessa, kun valtaosa autoista on itseohjautuvia, autojen kapteeneinakin on sukupolvi, joka olettaa jo nyt, että kaikki tekniset laitteet toimivat hiplaamalla. Silloin kosketusnäytöllekin voi olla oma paikkansa ja sieltä voi katsoa vaikka elokuvan.

 

Yhteenveto: ajaja on vielä ajaja

Toistaiseksi on vielä niin, että ajaja ajaa. Siksi toivon, että autovalmistajilta löytyy halua pitää kuljettajan katse tiessä. Oman elämäni aikana autoiluun ei ole tullut muuta olennaista lisää kuin navigaattori, ja se voi antaa kuljettajalle ohjeet puheena. Muut vuorovaikutukseen tarkoitetut vivut ja napit ovat toimineet hyvin tähänkin asti. Miksi siirtää niitä kosketusnäyttöön, jossa käsikopelo on vasta kehitteillä?

Tämä pelkuri ei kaipaa liikenteeseen enää yhtään enempää näyttöjen tuijottelua!